Ennakkoluuloton, extreme-elämyksiä himoava surffitravelleri paukkii juuri nyt pohjoiseen, missä kunnianhimoiset ja julmat vihermerikilpikonnat tahi malariaa levittävät anopheles gambiae -hyttyset eivät ole häiritsemässä aalloilla vendaamista. Nimittäin: Madventuresin pohjoiseen sivukonttoriin on kantautunut tieto, että napapiirin pohjoispuolelta löytyy suuta kuivaava surffiskene!

Lofootit ovat pohjoisemman Norjan länsirannikolla sijaitseva saariryhmä, jonka surffauspotentiaali on hiffattu vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Syynä on ollut kenties alueen tavoittamattomuus, sillä tieyhteys mantereelle saatiin kokonaisuudessaan valmiiksi vasta muutamia vuosia sitten. Mestoilla budjailee reilut parikymmentätuhatta sielua, jotka ovat asettautuneet vuosisatojen saatossa pieniin, ikonisiin kalastajakyliin.

Lukuisista saarista kannattaa hyvää aaltoa metsästävien kääntää katseensa Vestvågøyan saarelle. Perusleiriksi sopii mainiosti saaren eteläpäässä sijaitseva Ballstadin 800 ihmisen kylä, jossa voi majoittautua tervalta tuoksuviin 150 vuotta vanhoihin kalastajamökkeihin. Sieltä käsin voikin näppärästi tehdä iskuja saaren lukuisille rannoille, joista surffarien keskuudessa eniten mainetta on niittänyt puolen tunnin ajomatkan päässä oleva Unnstadin biitsi. Unnstad on vielä Lofoottienkin mittakaavassa syrjäinen paikka, sillä se oli vuorien eristämä ennen tunneliyhteyden valmistumista, viime vuosituhannen lopulla. Olipa niinkin, että 1960-luvulla kovien myrskyjen aikaan asevoimat joutuivat muonittamaan kylää ilmasta käsin.

Pohjoisesta sijainnistaan huolimatta (ja merivirroista johtuen) Lofooteilla on ympärivuotinen lauhahko ilmasto. Reissu kannattaa ajoittaa joko kevääseen huhti-toukokuulle tahi syksyyn elo-syyskuulle. Silloin tuulet ovat suotuisia ja 6-10 asteisessa vedessä tarkenee nipin napin 7-millisen neopreenin voimin. Pääsääntöinen kuumotuksen aihe surffaamiseen liittyen onkin vesien kylmyys, vaikka alueella hyvin tiedetäänkin olevan sekä miekkavalaita että hylkeitä. Jopa kolmimetriset, kauniisti kaatuvat aallot blastaavat kuitenkin puolestaan. Eikä revontulienkaan alla surffaamisen - joka on siis sydäntalvella mahdollista - guruttavuudesta tarvinne erikseen mainita.

Ihan Lofoottien perukoillekin Madventures suosittelee poikkeamaan. Siellä sijaitsee kylä nimeltä Å, jonne E 10 -valtatiekin päättyy. Kylän hämmentävää nimeä kantava tienviitta on kuulema erityisen kovassa huudossa liikennemerkkejä keräilevien pitkäkyntisten keskuudessa. Lähes yhtä kovassa kuin Itävallan f***ing.

http://www.lofoten.com/en/